top of page

Kirjaruuhkavuosi

  • Writer: Maria Kuutti
    Maria Kuutti
  • 18.5.
  • 1 min käytetty lukemiseen

Tänä vuonna Karisto julkaisee neljä kirjoittamaani teosta. Seuraava siirto, Iida! (kuv. Elina Jasu) sekä Kolme kaverusta ja parkourkerho (kuv. Mirjami Manninen) ovat jo ilmestyneet. Onni ja Aada junamatkalla (kuv. Saara Säderlund) sekä Oliver ja unelmien maja (kuv. Elina Jasu) ilmestyvät puolestaan syksyllä. Viimeksi mainittua lukuun ottamatta kaikki kirjani ovat osa sarjaa, mikä selittää julkaisuruuhkan.


Tämän tekstin ensimmäinen versio oli valitusvirsi siitä, miten työt eivät tekemällä lopu ja lomaakin on niin vaikea pitää. Päätin kuitenkin vaihtaa näkökulmaa. Ruuhkavuodet, siis myös kirjaruuhkavuodet, ovat merkityksellisiä ja täynnä elämää. On onni, että kustantamo haluaa julkaista teoksiani ja että niille riittää lukijoita. On onni saada kirjoittaa monenlaista ja monenikäisille. Variatio delectat eli vaihtelu virkistää!


Näiden sarjakirjojen ohella kirjoitan nyt uusia juttujakin. Aina aluksi luen paljon aiheeseen liittyvää ja puuhailen vimmatusti. Ulospäin tämä työvaihe näyttäytyy haahuiluna. Tänä keväänä olen kuitenkin kunnostautunut suursiivoojana. Tuntuu, että samalla, kun olen järjestellyt kaappejani, olen koonnut myös omia ajatuksiani.


Lapsillani alkaa kesäloma parin viikon päästä, ja silloin tekemiseen tulee yleensä uusi rytmi - saa nähdä, miten tänä vuonna käy, sillä lapseni eivät ole enää ihan pieniä. Eivätköhän lomalaiset ja työläinen mahdu taas saman katon alle. Kuten ihana näyttelijä Seela Sella totesi haastattelussa: "En huoli stressiä. Se ei tee hyvää terveydelleni."


PS. Yksi lempilausahduksistani latinaksi on "Noli turbare circulos meos!" eli "Älä sotke ympyröitäni!" Kun uppoutuu työhönsä, haluaisi vain olla rauhassa - kaikki keskeytykset sotkevat ajatuksia.

PPS. Tarinan mukaan tuo oli kreikkalaisen tiedemiehen Arkhimedeen (n. 287 - 212 eaa.) viimeiseksi jäänyt lausahdus. Hän oli niin uppoutunut geometristen kuvioiden piirtämiseen, ettei huomannut sotilasta vaan käski tätä olemaan häiritsemättä. Lopun arvaattekin. Ehkä se katse on syytä nostaa aina välillä niistä omista ympyröistä.


2 kommenttia


Teppo Vähä-Mäkilä
Teppo Vähä-Mäkilä
18.5.

Haahuilu onkin parasta ajatusten keräilyä. Tunnistan piirteen myös itsessäni. Uskoisin, että se on luovassa työssä lähes välttämättömyys. Kova on kirjojesi julkaisutahti.👍☺️

Tykkää
Maria Kuutti
Maria Kuutti
18.5.
Vastataan

Kiitos, Teppo! Sopiva määrä haahuilua on kyllä tosi tärkeää - oli sitten töissä tai vapaalla.

Tykkää
bottom of page