Kirjailijavierailuista

Ville-Juhani Sutinen kertoo Helsingin Sanomissa (21.3.2026) epäonnistuneista kirjailijavierailuista: joskus paikalla ei ole ollut yhtään kuulijaa. Suuri osa kollegoista voinee samaistua tähän. Olen itsekin esiintynyt erilaisissa haastatteluissa, joissa kuulijoina on ollut vain lähisukuani tai pelkästään perheeni. Jostain syystä lastenkirjailijan puhe ei kiinnosta aikuisia - toivon, että tilanne tulee muuttumaan, sillä Helsingin kirjamessuilla on nyt jo toista vuotta peräkkäin lasten- ja nuortenkirjailijoiden paneelikeskusteluja, jotka on suunnattu nimenomaan aikuisille.

Täällä leikkiminen on jatkunut: sain pääsiäisen ajaksi jänisasun lainaan Jalavan Marilta.

Samassa jutussa Sutinen toteaa, ettei vierailuista ole paikkaamaan äänikirjojen syömiä tuloja, sillä kirjailijan ensisijainen tehtävä on kirjoittaa - meitä ei voi verrata muusikoihin, joiden levynmyyntituloista Spotify vei suuren osan ja jotka keräävät siksi tulonsa yhä enemmän keikkailemalla. Olen Sutisen kanssa täysin samaa mieltä: edes parhaina esiintymisvuosina kirjailijavierailut eivät ole riittäneet elättämään minua vaan niiden lisäksi on tarvittu apurahoja.

Miksi sitten teen niin mielelläni kirjailijavierailuja? Tunnustettakoon, että aina kaikki ei mene putkeen: usein aika meinaa loppua, joskus lapset onnistuvat yllättämään kysymyksillään niin, että pasmani menevät sekaisin, toisinaan kouluilla on sähellystä aikatauluissa, ja toki tekniikkakin saattaa pettää...

Epäonnistumisista huolimatta koen, että kirjailijavierailut ja keskustelut lasten kanssa ovat työni merkityksellisintä osaa. Saan lisämotivaatiota kirjoittaa, kun kuulen palautetta kirjoistani. Näen, että sillä, mitä kerron lapsille, on väliä: Moni innostuu kirjoittamaan tarinoita. Joku saa lisäkipinän lukea joko minun tai kollegan teoksia, kun kuulee, että juuri hänen kiinnostuksen kohteestaan onkin jo olemassa kirja. Lopuksi minua halataan ja kiitellään siitä, että olin heidän oppitunnillaan. Saan mukaani vinon pinon piirustuksia ja tunteen siitä, että olen onnistunut välittämään jotain olennaista: palan innostustani, kun saan puhua kirjoittamisesta, lukemisesta ja unelmoinnista.

https://www.youtube.com/watch?v=pkdRA7dIjec

PS. Virkistin Youtube-tilini ja tein sinne videon kouluvierailuista. En vielä tiedä, millaisia muita videoita sinne teen - mutta eiköhän se selviä lähiaikoina. (Toivon myös, että opin muotoilemaan tuon linkkikuvan tänne paremmin sopivaksi. Mutta eikö olekin kiehtovaa, kun opittavaa riittää?)

PPS. Veli neuvoi, ja sain linkkikuvan paremmin muotoiltuna tähän. Samalla selvitin, ettei videon kommentointi ole päällä, jos videon on merkinnyt lapsille tehdyksi. No, sekä lapset että aikuiset voivat katsoa videoitani, joten laitoin kommentoinnin päälle. Olisi kiva kuulla, jos videot herättävät jotain ajatuksia.