Tutkimusmatkailijan tavoin

On yleisesti tunnustettu totuus, että lomalla on helpompaa elää tutkimusmatkailijan tavoin.

Kävin kuun alussa La Speziassa Italiassa. (Italia ja Viro ovat suosikkikohteitani.) Kiersin Cinque Terren, joka on viiden kylän rypäs ja Unescon maailmanperintökohde. Kävin Pisassa otattamassa perinteisen turistivalokuvan, jossa yritän suoristaa tornia.

Kaikista kivointa oli kuitenkin istua katukahviloissa ja tarkkailla, mitä kaikkea ympärillä tapahtui. Oli miekkonen, jonka koiraa ei huvittanut enää kävellä. Aikansa maaniteltuaan mies nosti koiran syliinsä ja kävi tervehtimässä meitä. Oli turistiseurue, joka viihdytti meitä muita laivalla olijoita tanssimalla italialaisen ja arabialaisen musiikin tahtiin. Oli juuri naimisiin mennyt vanhempi pariskunta, joka nousi vastaanottamaan ehkä vähän yllätyksenä tulleita onnitteluja ja hurrauksia. Oli seurue, jonka elekielen ja äänenvoimakkuuden perusteella olisi voinut kuvitella ottavan tulisesti yhteen, vaikka luultavasti kyseessä oli vain tavallinen italialainen ruokapöytäkeskustelu.

Kuten huomaatte, ihmiset ovat minusta loputtoman kiinnostavia. Matkalla tutustuin tarkemmin myös toiseen lempijuttuuni: italialaiseen jäätelöön. Maistoin peräti kahtakymmentäkolmea eri makua, sillä sain luvan lusikoida toistenkin kipoista. Tämä tutkimus ei tuottanut uusia tuloksia: suosikkini on edelleen stracciatella.

Summa summarum: lomalla oli kivaa, se virkisti ja tarjosi uutta ajateltavaa ihmiselle, joka viettää sekä työ- että vapaa-aikansa kotona. Yritän nyt arjen keskellä säilyttää edes hippusen tutkimusmatkailijan asenteesta: uteliaisuus kiinnittää nykyhetkeen, ja silloin elämä tuntuu kaikista kiinnostavimmalta.